Historiaa: Keiteleen Hiekan hautausmaa Valamon luostarille

Tämän vuoden 2025 Pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen juhla Keiteleellä oli vähän erilainen kuin aikaisemmin.

Historialliseksi sen teki se, että Hiekan tilan yksityisomistuksessa ollut hautausmaa siirtyi Valamon luostarin haltuun.

Jo joitakin vuosia sitten KS Haminan piispa Sergei osallistuessaan Arsenin praasniekkaan, ehdotti Hiekan tilan emännälle Kirsi Fahlerille, että haluaisi keskustella tilan omistajan Tuomas Särkilahden kanssa tilan hallussa olevan hautausmaan kohtalosta. Olisiko se myynnissä kirkolliselle taholle. Kuitenkin Tuomas oli siinä vaiheessa jo niin vakavasti sairas, ettei Kirsi nähnyt mahdolliseksi keskustella hänen kanssaan tilanteesta.

Isä Esipaimen kantoi huolta, että jos tila mahdollisesti vaihtaisi omistajaa, niin miten kävisi hautausmaan. Onhan sinne haudattu 23 Konevitsan munkkia, jotka kilvottelivat vuosina 1940-1956 Hiekan tilalla sijainneessa Konevitsan luostarissa, ja löysivät viimeisen leposijansa tilalle kuuluvalla hautausmaalla.

Syyskuussa 2023 valitettavasti Tuomaksen elämäntaival päättyi.

Vuoden 2024 Arsenin praasniekan tapahtumat noudattivat entistä ohjelmaa.

Keväällä 2025 tuli iloinen uutinen, kun Kirsi ilmoitti piispa Sergeille, että on lahjoittamassa hautausmaan Valamon luostarille. Asiasta tiedotettiin Valamon luostarin johtajalle arkkimandriitta Mikaelille, joka ilmoitti, että luostari ottaa ilolla vastaan lahjoituksen. Alkoi asiakirjojen valmistelu.

Tänä vuonna Kuopion seurakunta oli ilmoittanut, että Arsenin praasniekan ohjelmaan tulee muutoksia. Panihida toimitettiin entiseen tapaan hautausmaalla klo 16.30, mutta perinteistä suurta ehtoopalvelusta ei toimitettukaan klo 18 Hiekan tilan kellotapulin äärellä, vaan klo 17 ehtoopalvelus toimitettiin hautausmaalla. Minusta tilalla toimitettu suuri ehtoopalvelus toi aina oman sisältönsä juhlaan. Olivathan välittömässä ympäristössä entisen luostarin rakennusten pari kivijalkaa, kellotapuli, jonka kello kutsui palvelukseen, kauempana edessä välkkyvä Nilakka ja miljöö, jossa munkit olivat eläneet ja toimineet. Mieleen nousivat ONL:n leirilaulun sanat ”...Vuodet monet saimme siellä, munkkiveljein ristintiellä, vahvistusta kilvoitukseen, uskoon, rukoukseen...”

Joka tapauksessa ehtoopalveluksen päätyttyä koitti historiallinen hetki. Hiekan tilan nykyinen omistaja Kirsi Fahler luovutti juhlallisesti lahjakirjan Valamon luostarin johtajalle, arkkimandriitta Mikaelille, joka kiitti lahjoituksesta ja sanoi mm., että iloitsevat suuresti tästä hienosta asiasta. Hän jatkoi, että Konevitsan luostarin viimeiset elossa olleet munkit siirtyivät Valamon luostariin vuonna 1956. Nyt Hiekan tilan hautausmaahan haudatut Konevitsan veljestön jäsenet tulevat Valamon luostarin yhteyteen.

Hetki oli  liikuttava. Lahjakirja siirtyi arkkimandriitta Mikaelin käsiin ja näin sinetöitiin haudan levossa olevien munkkien kohtalo.

Vuosikymmenet Arsenin praasniekassa mukana olleena iloitsen, että piispa Sergei pani alulle tärkeän asian ja että Kirsi teki kulttuuriteon lahjoittaessaan hautausmaa-alueen Valamolle.

Lausun Konevitsa ry:n puolesta lämpimät kiitokset piispa Sergeille, joka ei päässyt tähän tilaisuuteen, loistavasta ideasta ja Kirsille hienosta teosta!

Kun kerroin puhelimitse Konevitsan luostarin nykyiselle johtajalle, arkkimandriitta Aleksandrille tapahtuneesta, hänen välitön reaktionsa oli ”Hienosti tehty Kirsiltä”.

 

Teksti ja kuva: Helena Pavinskij

---